Soijalesitiini (CAS 8002-43-5)
Soijalesitiini (CAS 8002-43-5)
Elintarvikelaatuista lesitiiniä saadaan soijapavuista ja muista kasvilähteistä. Se on asetoniin liukenemattomien fosfatidien monimutkainen seos, joka koostuu pääasiassa fosfatidyylikoliinista, fosfatidyylietanoliamiinista ja fosfatidyyli-inositolista yhdistettynä useisiin määriin muita aineita, kuten triglyseridejä, rasvahappoja ja hiilihydraatteja. Jalostetut lesitiinilaadut voivat sisältää mitä tahansa näistä komponenteista vaihtelevissa suhteissa ja yhdistelmissä käytetyn fraktiointityypin mukaan. Öljyttömässä muodossaan triglyseridien ja rasvahappojen valtaosa poistetaan ja tuote sisältää 90 % tai enemmän fosfatideja, jotka edustavat koko fosfatidikompleksin koko tai tiettyjä fraktioita. Sekä luonnollisten että jalostettujen lesitiinin laatujen konsistenssi voi vaihdella muovista nestemäiseen riippuen vapaiden rasvahappojen ja öljyjen pitoisuudesta sekä muiden laimennusaineiden läsnäolosta tai puuttumisesta. Sen väri vaihtelee vaaleankeltaisesta ruskeaan riippuen lähteestä, satovaihteluista ja siitä, onko se valkaistu vai valkaisematon. Se on hajuton tai sillä on ominainen, lievästi pähkinämäinen tuoksu ja mieto maku. Syötävät laimentimet, kuten kaakaovoi ja kasviöljyt, korvaavat usein soijaöljyä toiminnallisten ja makuominaisuuksien parantamiseksi. Lesitiini liukenee vain osittain veteen, mutta hydratoituu helposti muodostaen emulsioita. Öljyttömät fosfatidit liukenevat rasvahappoihin, mutta ovat käytännössä liukenemattomia rasvaöljyihin. Kun kaikki fosfatidifraktiot ovat läsnä, lesitiini liukenee osittain alkoholiin ja käytännössä liukenematon asetoniin.
Sorbiinihappo (CAS 110-44-1)
Sorbiinihappo (CAS 110-44-1)
Sorbiinihappo (acidum sorbicum) tunnetaan myös E-koodinimellä E200. Yleinen kosteudensäilyttäjä, sekä säilöntäaine, joka erotetaan pihlajanmarjoista, tai valmistetaan kemiallisesti. Sorbiinihappoa käytetään peräsuolen kautta annosteltuna helpottamaan kovan ulosteen pehmittymistä. (Esim. Microlax) Yleisesti happoa käytetään myös kosmetiikassa.
Toiset ihmiset saavat sorbiinihaposta allergisia reaktioita, kuten nokkosihottumaa, nuhaa, sekä astmaattisia reaktioita.
Tetranatriumpyrofosfaatti (CAS 7722-88-5)
Tetranatriumpyrofosfaatti (CAS 7722-88-5)
Tetranatriumpyrofosfaatti, jota kutsutaan myös natriumpyrofosfaatiksi, tetranatriumfosfaatiksi tai TSPP:ksi, on epäorgaaninen yhdiste, jonka kaava on Na4P2O7. Suolana se on valkoinen, vesiliukoinen kiinteä aine. Se koostuu pyrofosfaattianioneista ja natriumioneista. Myrkyllisyys on noin kaksi kertaa ruokasuolan myrkyllisyys suun kautta nautittuna. Tunnetaan myös dekahydraatti Na4P2O7 · 10(H2O).
Tetranatriumpyrofosfaattia käytetään puskurointiaineena, emulgointiaineena, dispergointiaineena ja sakeuttamisaineena, ja sitä käytetään usein elintarvikelisäaineena. Yleisiä tetranatriumpyrofosfaattia sisältäviä elintarvikkeita ovat kanapalat, vaahtokarkit, vanukas, rapujen liha, rapujäljitelmä, tonnikalasäilykkeet ja soijapohjaiset lihavaihtoehdot sekä kissanruoat ja kissan herkut, joissa sitä käytetään maun parantajana.
Tetranatriumpyrofosfaatti toimii hammastahnassa ja hammaslangassa hammaskiven torjunta-aineena, joka poistaa kalsiumia ja magnesiumia syljestä ja estää siten niiden kerääntymisen hampaille. Tetranatriumpyrofosfaattia käytetään kaupallisissa hammashuuhteluissa ennen harjaamista plakin vähentämiseksi.
Tetranatriumpyrofosfaattia käytetään joskus kotitalouksien pesuaineissa estämään samanlainen kerrostuminen vaatteille, mutta fosfaattipitoisuutensa vuoksi se aiheuttaa veden rehevöitymistä ja edistää levien kasvua.
Tiourea (CAS 62-56-6)
Tiourea (CAS 62-56-6)
Tiourea on organorikkiyhdiste, jonka kaava on SC(NH2)2. Se on rakenteeltaan samanlainen kuin urea, paitsi että happiatomi on korvattu rikkiatomilla, mutta urean ja tiourean ominaisuudet eroavat huomattavasti. Tiourea on reagenssi orgaanisessa synteesissä. “Tioureat” viittaa laajaan luokkaan yhdisteitä, joilla on yleinen rakenne (R1R2N)(R3R4N)C=S. Tioureat ovat sukua tioamideille, esim. RC(S)NR2, jossa R on metyyli, etyyli jne.
Triasetiini (CAS 102-76-1)
Triasetiini (CAS 102-76-1)
Triasetiini on orgaaninen yhdiste, jonka kaava on C3H5(OCOCH3)3. Se luokitellaan triglyseridiksi, eli glyserolin triesteriksi. Se on väritön, viskoosi ja hajuton neste, jolla on korkea kiehumispiste ja alhainen sulamispiste. Sen maku on mieto, makea alle 500 ppm:n pitoisuuksina, mutta se voi näyttää kitkerältä suuremmilla pitoisuuksilla. Se on yksi glyseriiniasetaattiyhdisteistä.
Triasetiini on yleinen elintarvikelisäaine esimerkiksi aromien liuottimena ja sen kosteuttaja, jonka E-numero E1518 ja Australian hyväksyntäkoodi A1518. Sitä käytetään apuaineena farmaseuttisissa tuotteissa, joissa sitä käytetään kosteuttavana aineena, pehmittimenä ja liuottimena.
Vetyperoksidi 50% (CAS 7722-84-1)
CAS-numero 7722-84-1
Vetyperoksidi 50%
– väritön neste, jolla on metallinen maku, liukenee helposti veteen, alkoholiin ja eetteriin
-Vetyperoksidista tulee erinomainen aine veden desinfiointiin uima-altaissa, levien ja vesikukinnan torjumiseksi
– käytetään tehokkaana valkaisuaineena puuvillalle, villalle, tekstiileille, turkiksille, paperille, keinotekoisille ja synteettisille kuiduille tekstiili-, massa- ja paperi- sekä kevyessä teollisuudessa
– Voi hajota spontaanisti vedeksi ja hapeksi, sekoittuu veteen missä tahansa suhteessa. – ominaisuudet antiseptisenä, hemostaattisena ja desinfiointiaineena mahdollistavat sen käytön kosmetiikka-, elektroniikka-, elintarvike-, lääke-, lääke- ja muilla teollisuudenaloilla. Lääketieteessä niitä käytetään pääasiassa haavojen ja naarmujen parantamiseen. – elintarviketeollisuutta käytetään laitteiden desinfiointiin.
Viinihappo (CAS 87-69-4)
Viinihappo (CAS 87-69-4)
Viinihappo eli 2,3-dihydroksibutaanidihappo on orgaaninen happo, jota on luonnollisesti useissa kasveissa, etenkin viinirypäleissä ja tamarindissä. Se on yksi viinin hapoista ja sitä lisätään myös joihinkin ruokiin tuomaan hapanta makua sekä käytetään antioksidanttina. Viinihapon suoloja ja estereitä kutsutaan dihydroksibutaanidioaateiksi tai triviaalinimensä mukaisesti tartraateiksi. Viinihapon elintarvikkeissa käytettävä E-koodi on E 334. L-viinihapon päivittäinen enimmäismäärä (ADI) henkilölle on 30 mg/kg/vrk ja se kohdistuu kaakao- ja suklaatuotteisiin.
Noin vuonna 800 persialainen alkemisti Jabir ibn Hayyan erotti ensimmäisenä viinihapon kaliumtartraatista. Modernin viinihapon eristysmenetelmän kehitti ruotsalainen kemisti Carl Wilhelm Scheele. Viinihapon kiraalisuuden havaitsi ensimmäisenä Jean Baptiste Biot vuonna 1832. Louis Pasteur jatkoi tätä tutkimusta vuonna 1847 tutkimalla viinihappokiteiden muotoja, jotka hän havaitsi olevan epäsymmetrinen. Viinihapolla on kolme stereoisomeeria: luonnossa esiintyvä L-(R,R)-(+)-viinihappo (CAS 87-69-4) ja sen peilikuvaisomeeri (enantiomeeri) D-(S,S)-(−)-viinihappo (CAS 147-71-7), sekä optisesti inaktiivinen mesoviinihappo (CAS 147-73-9) ja raseeminen seos, joka tunnetaan nimillä paraviinihappo tai raseemihappo (CAS 133-37-9).